Miljoonarannan Jopparit

Ohjaaja Tuula Väisänen:

Pientä Vojakkalan kylää, Tornionjokea janamaisesti myötäilevää, on kutsuttu joppauksen kulta-aikoina Miljoonarannaksi. Paikallinen sanonta ”Se on oma vika jos täällä on köyhä” paljastaa sen, että joppaamiseen osallistuivat kyläläisistä merkittävä osa. Salakuljetustarinat ovat paljastuneet kaltaiselleni keltanokalle jännittävinä tosielämän seikkailuina, missä pyssyt ovat paukkuneet joppareiden ylittäessä Tornionjokea huuruisina pakkasöinä ja tullimiesten värjötellessä varjoisissa pusikoissa.

Miten erityisesti sota-ajan jälkeen, kun on ollut puutetta kaikesta, joppaus on ollut jokamiehen keino selvitä elämässä eteenpäin. Miten paljon vaivaa ja vaikeuksia on nähty puolin ja toisin, sekä joppaamista harjoittaneiden että salakuljettajia jahdanneiden tullimiesten osalta. Toisaalta on löytynyt myös hiljaista ymmärrystä ja oveluutta on osattu arvostaakin; jälkeenpäin toisilleen hyvinkin tutut joppari ja tullimies ovat saattaneet yhdessä nauraa ”kissa-hiiri” jahdeilleen.

Näytelmän kirjoittanut Hannu Alatalo on kerännyt paikallistarinoita haastatteluilla. Hän kirjoittaa näytelmän alkulauseessa: ” ...tarkan historiallisen dokumentoinnin sijasta pyrkimys on tarinallisesti yleisöystävälliseen kerrontaan niin, että tarinaa voi seurata erilaisilla taustatiedoilla. Tarinan pohjalla ovat silti tosipohjaiset tapahtumat. On yhdistelty eri tapahtumia, eikä tuohon aikaan eläneitä ihmisiä ole löydettävissä tarinoiden takaa.

Vaikka näytelmän tapahtumat sijoittuvat Vojakkalaan, entiselle Miljoonarannalle, ulkopuolelta tulleena ohjaajana minulle on ollut helppoa laajentaa näkemyksellisesti näytelmän aihe koskettamaan yleisesti Torniojoen joppausta, sekä ohjaamaan mahdollisesti tunnistettavia historiallisia henkilöitä fiktiivisinä roolihenkilöinä.

Olen ohjaajana sijoittanut näytelmän tapahtumat vuoteen 1951. Vuosi oli Tornionjokilaakson joppaushistorian suuraikaa.

(Teksti on käsiohjelmasta)